Orivirran saarto


Linnakkeen eteläpuolella on ollut satama. Laivat ovat olleet joko kavasseja tai lotjia, jotka olivat aseistettuja hakapyssyillä taikka nikhakoilla. Laivat olivat pituudeltaan 12–15,5 metriä ja leveydeltään 4-5 metriä ja ne kulkivat purjeilla tai soutaen. Hakapyssy oli käsituliaseen ja tykin välimuoto ja sen kaliiperi oli 15–17 mm. Nikhaka oli tykki, jonka kaliiperi oli 2-2,5 tuumaa.

Linnakkeen toinen vaihe (vuodet 1592–1656) sijoittuu vanhimman linnoituksen tuhoutumisen jälkeiseen aikaan ennen uuden linnoituksen rakentamista, jolloin Linnosaari on ollut linnoittamaton tai vain kevyesti varustettu vartiopaikka.

Linnakkeen kolmas vaihe alkoi vuonna 1656. Uusi linnake rakennettiin nykyään saarta jakavan tien pohjois – ja vähäiseltä osin eteläpuolelle. Uusi päälinna oli kooltaan 17 m x 50 metriä. Linnakkeen kivimuurin korkeus oli noin 1 metri ja sen päällä oli 3-5 metriä korkea puuvarustus. Linnakkeessa on ollut useita torneja, jotka ovat olleet tärkeitä linnakkeen puolustukselle.

Linnakkeen ulkopuolelta on löytynyt kaivauksissa rakennusten perustuksia sekä matalan kehämuurin perustusten jäänteitä. Tiedot linnakkeen rakenteesta ja sen varustuksesta eivät kuitenkaan ole tarkkoja.

Orivirran saarto

 

Orivirran saarron tehtävä linnoituksena oli turvata Pähkinäsaaren rauhan jälkeen syntynyttä asutusta Itä- Savossa ja estää venäläisten pääsy Haukiveden kautta Olavinlinnan selustaan.

Orivirran saarron linnake oli yksi pieni nappula siinä valtapoliittisessa shakkipelissä, jota sen ajan suurvalta Ruotsin korkein johto pelasi vuosisatojen ajan.

 

 

Ruotsalaiset aloittivat vuonna 1475 Olavinlinnan rakentamisen hallitakseen raja-aluetta Venäjää vastaan entistä paremmin. Olavinlinnan etuvartioksi rakennettiin 1400 – luvun lopulla Savonrannan Linnosaareen Orivirran saarron linnake.

Rajaseutu oli 1400- luvun lopulta 1600- luvun alkuun asti varsin rauhatonta aluetta. Alueella käytiin Ruotsin ja Venäjän sotien lisäksi jatkuvia karjalaisten ja savolaisten välisiä heimosotia ja kahakoita.

Linnoituksen pystyttäminen Orivirran Pyyveden puoleiseen päähän oli strategisesti tärkeä. Samalla se oli myös varsin arkaluonteinen toimi, koska sillä katkaistiin tärkeä kulkureitti Orivedeltä Haukivedelle. Vesireitithän olivat sen ajan valtateitä.

Moskova kukisti vuonna 1478 Novgorodin ja tämä heijastui nopeasti tänne Ruotsin ja Venäjän rajalle siten, että erilaiset hävitys- ja kostoretket lisääntyivät puolin ja toisin.

 

Orivirran saarron linnakkeen kannalta kohtalokas hyökkäys tapahtui vuonna 1592, jolloin lokakuun lopulla lähti Sumasta atamaani Maksima Rätsinä 100 kasakan voimin tuhomaan Saarron linnaketta. Rätsinän joukkoihin liittyi myöhemmin karjalaisia sissijoukkoja.

Ratsujoukot lähestyivät linnaketta pohjoisesta yllättäen linnakkeen etuvartiojoukot. Kahakassa kuoli 11 sotilasta ja 14 nostojoukkoihin kuulunutta talonpoikaa. Osa vartiojoukoista pääsi pakoon, mutta he eivät ehtineet varoittaa linnakkeessa olevia joukkoja.

Samaan aikaan karjalaiset joukot lähestyivät linnaketta vesitse Paasivedeltä käsin. Syntyneessä taistelussa puolustajat menettivät noin 200 miestä kaatuneina ja vankeina. Hyökkääjät saivat saaliikseen yhteensä kahdeksan tykkiä, ammuksia, laivoja ja runsaasti muuta aseistusta. Taistelujen jälkeen linnake poltettiin ja osa sotavangeista kuljetettiin aina Moskovaan asti.

 

Rajakahakat jatkuivat alueella aina Stolbovan rauhaan saakka, joka solmittiin vuonna 1617, tällöin koko Käkisalmen lääni liitettiin Ruotsin kuningaskuntaan ja Savo muuttui rajamaakunnasta sisämaakunnaksi ja Olavinlinnasta sekä Orivirran saarron linnakkeesta tuli sisämaalinnoja, joiden kunnostamista ja ajanmukaistamista ei enää pidetty aiheellisena.

Ruotsin ja Venäjän välit kiristyivät jälleen 1600- luvun puolivälissä ja alueen suojaksi tuotiin mm. 150 ratsumiestä ja 100 rakuunaa. Tällöin myös Saarron linnake rakennettiin uudelleen.

Vuonna 1661 solmitussa rauhansopimuksessa raja jäi sotaa edeltäneelle paikalle. Ruotsalaiset eivät tämän jälkeen enää olleet kiinnostuneita Orivirran saarron linnakkeesta ja linnake rapistui vähitellen käyttökelvottomaksi.

 

Seitsemästoista vuosisata alkoi pohjolassa varsin sotaisasti. Suuri Pohjan sota alkoi vuonna 1700 ja päättyi vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhaan, mutta seuraava sota alkoi jo vajaat pari vuosikymmentä Suuren Pohjan sodan jälkeen ja päättyi Turun rauhaan vuonna 1743. Tällöin siirtyi Savonlinnan seutu venäläisten haltuun.

Orivirran saarron linnake jäi pois käytöstä viimeistään Turun rauhan aikoihin. Linnake esiintyi kuitenkin vielä vuonna 1748 tehdyssä kartassa rauniolinnana.

Linnakkeen läpi rakennettiin vuosina 1864–1887 maantie ja lossi Linnosaaren kärjestä Laitaatsaareen. Tällöin tuhoutui suuri- ja korvaamaton osa Itä-Suomen historiallisiin tapahtumiin liittyvästä Orivirran saarron rajalinnakkeesta.

Saarto2